Loppu hyvin – kaikki hyvin

Coach Pertti Koposen mietteitä päättyneestä kaudesta.

Jälleen on yksi kesä tahkottu ja takanapäin. Kuulostaa puisevalta ja ikävältä talven tuloa odotellessa. No, loppukädessä asiat eivät porvoolaisen jalkapallon osalta tuloksellisesti sitä olleet. Kun katsoo Kakkosen itäisen lohkon sarjataulukkoa, voi hyvällä syyllä todeta, että lohkon kymmenestä joukkueesta kahdeksan väänsi tasaisesti jokaisesta jaossa olleesta sarjapisteestä. Sen sijaan sarjaykkönen Atlantis kulki voitosta voittoon ja kirkkaaseen Ykkösen karsintapaikkaan. Sarjan häntäpäähän jo alusta lähtien jumiutunut Vuosaaren Viikkarit ei siltä paikaltaan kauden aikana noussut. Kaikki muut joukkueet kokivat kolmen täyden kierroksen aikana omat ylä- ja alamäkensä. Kuka pidemmän, kuka lyhyemmän. Futuran sarjapaikka varmistui vahvan kolmannen pelikierroksen aikana ja varsinkin sen kaksi viimeistä voitollista ottelua toivat lopullisen ratkaisun. Futura sijoittui lopulta hienosti sarjaneloseksi Kakkosen historiansa korkeimmalla pistemäärällä.

Kaudelta löytyy tilastollisia herkkupaloja mutustella pimeän talven ajaksi ja uuden kauden odotuksissa. Futura oli lohkonsa toiseksi paras joukkue viimeisellä kolmanneksella. Futura oli kolmanneksi paras vierasjoukkue. Futuran maaliin pallo livahti vähiten koko lohkossa juuri vierasotteluissa. Joukkue laski vähiten maaleja omiin Kakkosessa viettämiensä kahdeksan kauden aikana. Toisen kerran maaliero (tehdyt-päästetyt) plussalla näiden kahdeksan kauden aikana. Kauden saldona siis seurahistorian paras saavutus Kakkosessa.

Yllämainittujen tekojen takana on paljon työtä monella tasolla. Yksittäisen ottelun lopputulokseen vaikuttaa pelaajien päivän kunto, fyysinen ja psyykkinen vire. Joukkuehengellä ja henkilökemioilla joukkueen sisällä on iso merkitys tuon kunnon ja vireen siirtoon itse otteluun. Futurassa voi sanoa olleen hyvän hengen ja valmentaja Jukka Korhonen osasi luotsata joukkuetta rauhallisella otteellaan vaikeimmissakin karikoissa luomalla uskoa ja luottoa joukkueeseen ja sen kykyyn onnistua. Vaikeimmat hetket koettiin joukkueen alavireisessä vaiheessa kun seurajohto yllättäen tyhjensi pelaajapenkkiä siirtoikkunan ollessa auki. Tuon myötä mukaan tuli kuitenkin sopivasti Ykkösen hännille juuttuneesta Viikingeistä vapautunut Mikko Lönnström. Mikko entisenä futuralaisena toi koko joukkueeseen johtajuudellaan, pelikokemuksellaan ja esimerkillään vahvan panoksen ja alakerran pelikin sai lisäryhtiä. Lisäksi maalipuiden välissä hienon kauden pelannut Alessandro Marzuoli piti kauden aikana peräti kymmenessä pelissä maalinsa koskemattomana.

Loppusyksyä ajatellen voi nostaa esiin myös kärjessä tehonsa löytäneen Anton Britschgin. Tärkeitä maaleja oikeaan aikaan. Nuorista paljon peliaikaa keskikentällä saanut Jesse Sundström tuli vahvasti esiin pelien edetessä. Myös Nico Eerolan syyskauden vire ja tehonousut puolustajan tontilta toivat joukkueeseen lisää iloisuutta hyökkäyssuuntaan. Koko joukkueelle voisi antaa kauden arvosanaksi 8+.

Loppu hyvin – kaikki hyvin? Ei. Parannettavaakin jää… joukkueen taustaorganisaatio tulee laittaa Kakkosen tasolle. Joukkue kaipaa pysyvän huoltajan/huoltajat, jotka ovat sitoutuneita/sitoutettuja tehtäväänsä. Lisäksi huolta olisi kannettava erityisesti niiden nuorten pelaajien kehityksestä, jotka eivät viikoittain saa peliaikaa otteluissa. Yksilö- ja pelipaikkakohtainen harjoittelu voisi olla näille pelaajille kohdallaan, muuten heidän kehityskäyränsä ja motivaationsa laskee ja se ei ole seuran tulevaisuuden kannalta hyvä asia.

Uutta tuulta vaan purjeisiin!