Futuralle kauden noloin tappio Hyvinkäällä

Tätä päästiin treenaamaan Hyvinkäällä suhteellisen paljon

Tätä päästiin treenaamaan Hyvinkäällä suhteellisen paljon

HyPS – FC Futura 8-4 (2-2)

Futura: Ahmad, Gökcil, Isosalo, Jatta, Lampinen, Majander, Naskali, Pietinen, Pösö, Turpeenniemi, Weckström (Vaihtomiehet: Enrold, Fichera, Heinonen, Leinonen, Ngatcha, Olenius, Särkkälä)

  • 33′ 1-0 Tuomenoja Jukka-Pekka
  • 35′ 1-1 Pösö Arttu
  • 41′ 1-2 Pösö Arttu
  • 45′ 2-2 Tuomenoja Jukka-Pekka
  • 49′ 2-3 Naskali Jale
  • 57′ 3-3 Karlsson Ville
  • 59′ 4-3 Tuomenoja Jukka-Pekka
  • 61′ 5-3 Kokkinen Eetu
  • 75′ 6-3 Sampo Peter
  • 85′ 6-4 Jatta Ebrima
  • 88′ 7-4 Tuomenoja Jukka-Pekka
  • 90′ 8-4 Tuomenoja Jukka-Pekka

Sunnuntai oli upea päivä Hyvinkäällä. Sateisen Porvoon jälkeen puolipilvinen syyspäivä Hyvinkään Urheilupuistossa maistui keliolosuhteiden osalta varsin miellyttävältä. Vaan siihen se sitten jäikin. Vaikka vielä HyPS-ottelun ensimmäisten 50 minuutinkin perusteella pistepussintäytettä oli tarjolla, itse pelisuoritusta ei voinut kuvailla edes kelvolliseksi. Kentällä oli kaksi joukkuetta, jotka esittelivät sellaisen kavalkadin keskeneräisiä suorituksia, ettei kumpaakaan olisi välttämättä uskonut Kakkosen joukkueeksi.

Vaikka kotijoukkue aloittikin maalinteon, Porvoolaiset kuittasivat nopeassa tahdissa itsensä keulille Aren ja Jalen komeilla osumilla. Kun sitten Amppa haki vielä pilkun porvoolaisille, alkoivat fiilikset klaaratusta pelistä nousta pintaan – ikävä kyllä myös pelaajille. Aren kauden ensimmäinen missattu pilkku oli alkusoittoa tulevalle, sillä Futuran kahden maalin johtoaseman sijaan taistelumieliala kotijoukoissa heräsi kuin taiottuna. Vieraiden vielä pohtiessa, mikä saikaan Aren vaihtamaan toiminutta pilkkureseptiä, hyvinkääläiset mättivät kutosdivaripuolustamisen seurauksena Mikon taakse pikatahtiin kolme maalia neljässä minuutissa. Kun J. Korhonenkaan ei saanut enää tämän jälkeen nukketeatteriinsa otetta, pisteet aloittivat vääjäämättömän luisunsa kohti siniviolettia lompsaa.

Pesäpallokaupungissa 8-4 -loppulukemat eivät ehkä hätkäytä, mutta on se nyt kumma, että tällaisen nöyryytyksen saa kokea näemmä joka kirottu sarjakausi. Eihän se toki mikään suuri yllätys ollut, että tappiolla nostetaan omaa peliä, mutta kahdeksan omiin alkaa olla jo kipukynnyksen rajoilla. Kun kaiken kukkuraksi piti vielä lähietäisyydeltä todistaa Jannen keltaisen arvoista avautumista J. Luukkaselle, ei päivä olisi paremmin voinut mennä. Onhan tuota Luukkasen mahdollista B-korttiherkkyyttä tullut aiemminkin pohdittua, eikä se tästä ainakaan vähentynyt – tulihan kotijoukkueenkin kaikki kolme korttia sujuvan suullisen esityksen seurauksena.  Toisaalta, voiko muuta odottaa, jos kapteenin toivomukseen rakentavan palautteen vastaanottamiseksi myös pelaajien suunnalta tulee J.L:n lakoninen: ”Ja munhan ei tartte teiltä ottaa vastaan yhtään mitään.”

Mikäli jotain positiivista sunnuntain tapahtumista pitää hakea, niin kyllähän viikonlopun tulokset ainakin tiivistävät tunnelmaa putoamisviivan tuntumassa. Ikävä puoli tässä on kuitenkin se, että samalla tavalla liipasimella ovat yhä porvoolaisetkin. Kovia vastustajia on jäljellä kauden loppuun asti – ja jos ratkaisu jää viimeisen Kultsu-ottelun varaan, siitä muodostuu todennäköisesti niistä kaikkein kovin. Tilannetta ei todellakaan helpota Jannen poissaolo tulevasta Warkaus-ottelusta, mutta ans kattoo nyt – viime kerralla Kiffen -flopin jälkeinen palopuhe johti 6-0 kotivoittoon FCK:sta. Mieluummin näin, kuin sakinhivutusta iltahämärissä. Jos saa valita.