LPS – Futura 0-0 (0-0)
Futura: Olenius, Pösö, Majander, Göksil, Backman (86′ Peltonen), Lampinen, Oikkonen, Samuel, Eerola, Ebongue, Kalatsev
Penkillä: Saario, Aarnemäe, Kettunen
Kauden avauskierroksen ottelu − kuluvalla kaudella PK35:n reservejä vastaan − jäi totuttuun tapaan näkemättä livenä. No, kokemukset tämänvuotisen pahoinpitelyn nettiseurannasta eivät tietenkään mieltä ylentäneet − varsinkin kun selittelevä osa pelin statistiikasta jäi reissun päälle välittymättä.
Tiistain vääntöön Laajasalossa lähti karmivan avauksen jälkeen 50-60 fiiliksissä, varsinkin kun kotikylän ykkösryhmän avauksesta oli eri syistä puuttuva yli puolet vakiosälleistä − ja penkillekin oli saatu liikekannalle 100% junnuosastoa.
Kotiryhmä iski heti alkuvihellyksestä palloon ja mieheen kiinni aiemmilta kausilta tutuksi tulleella tyylillään, eikä porvoolaisten varovainen sneppailu tuottanut juurikaan saumoja yks-ykkösten klaaraamiseksi. LPS hallitsi avausjaksoa selkeästi, mutta hallintaprosentit eivät tällä kertaa korreloineet todellisten maalintekopaikkojen kanssa. Hulppeinta saumaa tarjottiin tosin jakson loppuneljänneksellä LPS:n Mainakselle, joka siirsikin jo ohi Romun vierasmaalissa − vain todetakseen Nikon siivousvimman maaliviivalla.
Kun porvoolaisetkaan eivät syttyneet verkonheiluttelulle, tauolle hiivittiin maalittomissa tasalukemissa. Makkaran, kahvin ja käntyn jälkeen olo alkoi kääntyä varovaisen toiveikkuuden puolelle, varsinkin kun vieraiden kopista marssi kentälle keskimäärin pari senttiä kasvanut vierasjoukkue. Millä muullakaan voi selittää sen, että ilmatilan hallinnasta käyty taistelu kääntyi toisella jaksolla porvoolaisille?
Vierasjoukkueen keskikentällä vanhan iloisen tyylinsä jälleen löytäneen Cihanin piruetteja oli pitkästä aikaa viihdyttävää katsella, eikä LPS-raadin veikkauspisteen jakoa voi siltä osin kritisoida. Myös alakerran uusi vanha tuttavuus John Samuel olisi täyttänyt kriteerit huomionosoitukselle, mutta kotiraadin pisteistä reilut 83% löysivät tällä kertaa tasurista huolimatta tiensä kotihemmojen taskuihin. Kun LPS:n Niko Haikokin olisi peliesitystensä perusteella voinut olla ehdolla, tähtijakoon täytyy kai olla tyytyväinen. Futuran onni noin yleisesti ottaen saattoi olla se, ettei kotijoukkueesta löytynyt Nikoja tuota enempää.
Jos LPS kuittasikin avausjakson parhaan maalintekopaikan, toisella jaksolla se kirjattiin Futuralle. Ottelun viimeisellä neljänneksellä sankarin viittaa koetteli porvoolaisten Georges ”Misse” Ebongue, jonka pusku Nikon täsmäkeskityksestä kentän keskiviivan tuntumasta oli ratkaista ottelun. Kotimaalissa kahden tähden Niko Ruuth venyi kuin Magnificent Four:in kumihemmo ja sai hipaistua Missen puskun tolpan kautta maaliviivalle, josta kotipuolustajan tehtäväksi jäi enää lakaista pallo asap maata kiertävälle radalle.
Valitettavasti Futuran viimeisen vartin myllytys Niclas Kalatsevin umpivaarallisten keskityksien tukemana ei tuottanut toivottua tulosta. Mustiin pukeutuneen miehen pillinvihellys tappoi lopulta pelin sinänsä mitäänsanomattomissa 0-0 lukemissa, vaikkei ottelua voinutkaan tapahtumaköyhyydestä suomia.
Sarjan avauspiste hilasi Futuraa sarjataulukossa sen verran ylöspäin, ettei tulevan lauantain MP-kotitaistosta voi enää puhua sarjajumbojen mittelönä. Valitettavasti kasvukausi Porvoossa on sen verran myöhässä muuhun Suomeen verrattuna, ettei Keskuskentälle taida olla lauantaina asiaa. Hyvähän se on Laajasalon leveysasteilla elvistellä kauniisti viheriöivillä peliareenoilla − toista se on täällä pohjoisessa, missä tekonurmikin on vielä enimmäkseen oraalla.
FC Futura 