AC Vantaa – Futura 3-0 (3-0)
Futura: Olenius, Lampinen, Korhonen, Laine (Hono), Heinonen, Poskiparta, Majander, Fau (Rautanen), Varis (Savukoski), Pösö, Ahmad
Etukäteenkin tosi hankalaksi vastustajaksi todettu AC Vantaa sammutti Porvoon Futuran CUP-kipinän jo kolmannella kierroksella. Ottelun luonne oli taatusti hyvissä ajoin tiedossa, mutta silti vantaalaisten kova tempo ja hanakka prässi tuntuivat tulleen vieraille kohtuullisena yllätyksenä. Kapealla hiekkakentällä tila ja aika olivat muutenkin kortilla, eikä Futura saanut omaa peliään kulkemaan kuin hetkittäin.Aiempien kohtaamisten tavoin peli pysyi kovasta kiireestäkin huolimatta suhteellisen tasaisena aina kotijoukkueen avausmaaliin asti, jonka jälkeen omiin kykyihinsä uskovien määrä Futuran leirissä putosi suht nopeasti puoleen. AC Vantaan maalit oli varsin helppo hyväksyä, kun ymmärsi niiden eteen tehdyn duunin suruttomine tilanteisiinmenoineen ja loppuun asti pelaamisineen – sekä ylipäänsä todetessaan mustapaitojen korkean työmoraalin.
Nappiin tarjottu vapari vasemmalta laidalta putosi linjan ja Futura-vahdin väliin niin, että Vantaan S. Piriselle tarjoutui mahdollisuus hattutemppunsa ensimmäisen kolmanneksen realisointiin vajaan puolen tunnin väännön jälkeen. Onnistunut suoritus lähietäisyydeltä ei antanut Romulle mahdollisuuksia, vaan johti pallon kiikuttamiseen keskipisteelle. Avausmaalista ei sitten kulunut kuin muutama minuutti, kun palloa tuotiin taas antaumuksella kohti Futura-maalia. Tällä kertaa katkokaan ei riittänyt, sillä irtopalloon ehtinyt kotikärki lunasti alanurkkasijoituksella jo toisen kolmanneksen maalisaldostaan.
Juuri ennen taukovihellystä Vantaan kova prässi kantoi taas hedelmää. Palautuspallo jätti Romulle vain kaksi vaihtoehtoa: päästää oma maali tai ansaita keltainen ja epäsuora, joista porvoolaisvahti luonnollisesti valitsi jälkimmäisen. Kotijoukkueen onnistunut vaparikikka ei mieltä ylentänyt, ellei kysytä Piriseltä itseltään, sillä avausjakson hattutemppu ratkaisi käytännössä ottelun, jos antoi yhtään painoarvoa viimeisten 20 minuutin voimasuhteille.
Syystä tai toisesta, toinen jakso oli kuitenkin verrattavissa avausjakson ensimmäiseen puolikkaaseen, sillä molemmilla joukkueilla oli paikkansa verkon heilutteluun. Jos kotijoukkueen ote hiipuikin turvallisen tuntuisessa johtoasemassa, oli vieraillekin löytynyt tauolta taistelufiiliksen jyviä. Porvoolaisten joukosta positiivisimpien tuntemuksien tuottajina erottuivat ikitaistelija Cawe sekä alakertaan siirron saanut Danne. Samaan kategoriaan nostaa mielellään myös Popan, mutta erityismaininta ansiokkaasta päivätyöstä menee kyllä kontakteja kaihtamatta taistelleelle Ampalle.
No, paremmalleen on helppo hävitä, ja jos ei kentältä niin hirveästi tarjottu ilonaiheita porvoolaiskatsojille, yrittivät ainakin paikalliset isänmaantoivot ylläpitää huumorimieltä vesi-ilmapalloineen ja vessapaperirullineen. Se on adios Suomen CUPille, mutta perstaina palataan taas sarjapelien kiehtovaan maailmaan, kun Myllypurossa vastaan rymistelee idänavuilla ladattu Spartak.
Ne luvatut kuvatkin valmistuivat lopulta.