Spartak – Futura 0-2 (0-0)
Futura: Olenius, Varis (87′ Penttilä), Pösö (54′ Lapinniemi), Majander, Korhonen (78′ Hono), Ahmad (89′ Rautanen), Poskiparta, Fau, Lampinen, Heinonen, Laine
- 86′ 0-1 Lampinen
- 90′ 0-2 Hono
Perjantain köröttely kohti Myllistä Spartakin vieraaksi sujui jokseenkin epävarmoissa tunnelmissa, sillä vastustajasta ei paljoa ennakkotietoja ollut herunut – sen sijaan sitäkin enemmän huhunpoikasia. Marmiksen Kuulat avauskierroksella suvereenisti nuijinut kotijoukkue ryhmittikin vihellykseen joukon, joista jokaisen yksilön olemus hohkasi vähintään 30 vuoden futiskokemusta – lisäksi suurimmalla osalla puhtaasti taidollisten argumenttien valossa.Ensivaikutelma ei pettänytkään, sillä asennepuoli vertailun kriteerinä sarjan vierasavaus palautti nopeasti mieliin CUPin ottelun AC Vantaata vastaan. Porvoolaiskatsojan kannalta tilanne oli kuitenkin nyt toinen: taistelumieliala punapaitojan vastaan oli vieraskopissa lietsottu sellaiseen roihuun, että siitä olisi ollut lainata Suomi-Ruotsi lätkäfinaaliinkin. Jokaiseen kotipelaajan kontaktiin vastattiin puhtaasti mutta säälimättä, joten avausjakso eteni katsomoa huudattaen, isku iskulta.
Ensijaksolla palloa kierrätettiin lähinnä keskialueella, ja jakson pari parasta kuviotakin kuihtuivat punanuttujen viimeistelyn onnuttua pahan kerran. Spartakin vastaiskut toki käynnistyivät kadehdittavalla nopeudella, kun keskialueen ylittämiseen ei tuhlattu paria syöttöä enempää; ja aivan liian usein Futuran laitapuolustajat joutuivat juoksukilpaan kohti omaa päätyrajaa. Koko vierasjoukkueen moraali puolustustyön osalta oli kuitenkin sitä luokkaa, että lahjamaaleja ei Romun selän taakse ollut aikomustakaan tarjoilla.
Cawen ja Dannen rymistely keskialueella puristi punaisten pelintekijöiden pelitilan keskialueella niin pieneksi, että pelin edetessä mahdollisuuksia nopeisiin avauksiin ei enää juuri auennut. Futuran saatua hengen päälle, keskialueen voimasuhteisiin ei vaikuttanut enää edes valmentaja Baranovin haaveilut oman keskustansa vahvistamisesta vaihtojen avulla. Jakson päätyttyä maalittomiin tasalukemiin, alkoi kentän laidallekin levitä sellainen fiilis, että kyllä tästä vielä pisteet himaan roudataan – Runebergin hengessä.
Toinen jakso näytti pitkään kaikin puolin samanlaiselta kuin mitä oli jo kolmevarttinen tiirailtu – jos nyt pimenevässä illassa vielä pystyi peliä arvioimaan. Mahtoiko johtua pimeydestä vai väsymyksestä, mutta pelin aaltoillessa vuoroin kotijoukkueen, vuoroin vierailijan hallinnassa, tekopaikan tynkiä alkoi tippua tyyliin, johon ei tähän mennessä ollut vielä totuttu. Todella vaarallisia paikkoja ei silti päästy vieläkään todistamaan, vaan sarjataulukon tulevaa tilannetta analysoitiin jo ainakin katsomossa tuleva pisteiden jako mielessä. Niin, ja syttyiväthän ne valotkin lopulta kymmenkunta minuuttia ennen loppuvihellystä.
Kotijoukkue oli kuitenkin päättänyt voittaa ottelun railakkaiden kannattajiensa iloksi, niinpä alakerran kustannuksellakin hilattiin punapaita toisensa jälkeen kohti Romun tonttia. Kaikki tai ei mitään kääntyi lopulta pistemenetykseen, kun jo pariin otteeseen aiemminkin puolittaiseen läpiajoon päässyt Amppa huomasi hetkensä tulleen. Pystysyöttöä vastaan tullut Spartak-vahti totesi varsin nopeasti, että Ampan nostattama pölypilvi ehtisi palloon ennen kuin se olisi turvallisesti vahdin omissa rukkasissa. Vaihtoehdot punnittuaan kotikassari sitten iskikin kyntensä pelivälineeseen – laatikon ulkopuolella.
Futuralle vapari ja Ampalta maalin vieneelle vahdille – keltainen? Sen enempää itkemättä täytyy todeta, että ainakin ennen kentältäpoiston arvoinen rikkomus oli: ’vie vastustajalta maalin tai ilmeisen maalintekotilanteen pelaamalla palloa tarkoituksellisesti käsin (ei koske maalivahtia omalla rangaistusalueellaan)’. Peten tällättyä vaparista vastustamattoman 0-1 osuman yläristikkoa hipoen, unohtui sinänsä outo tuomio nopeasti.
Ottelun viimeiset minuutit olivat Futuralta kypsää näytöstä. Kerta toisensa jälkeen Spartakin epätoivoiset tasoitusosuman rakentelut jäivät porvoolaisten energisiin jalkoihin, joista jaksettiin vielä maltilla pelata kunnollisia vastaiskuja. Järjen käyttö palkittiin viimeminuutilla, kun Ampan alanurkkavedon liimaaminen kotivahdilta epäonnistui, ja Temen hereilläolo antoi mahdollisuuden maalitilin avaamiseen. Tarkka sijoitus lähes nollakulmasta tolpan ja veskarin välistä tuplasi Futuran maalisaldon ja peli oli ohi – minuutin kuluttua myös tuomarin mielestä.
Aiempien vuosien maalausvaikeuksiin verrattuna tilanne on erikoinen: kaikki Futuran kahdeksan maalia on toistaiseksi merkitty eri pelaajille. Laaja vastuunotto ja upea joukkuepeli nostikin Futuran toisella kierroksella sarjakärkeen, mikä on aiempia vuosia muistellen ennenkuulumatonta. Yleensähän kevään hiekkapelien takaa-ajoasemaa on kiritty kiinni pitkin kevätkautta, vaihtelevalla menestyksellä. Perjantain asenteella ei tämän kauden sarjasta voi odottaa kuin hyvää lopputulosta, joten entistä suuremmalla innolla jäämme odottelemaan Futuran osalta kakkoslohkon nurmiavausta.
Ennen illan pimentymistä ehti kuvakennolle tarttua pari fotoakin.
FC Futura 