Futura – Kiffen 0-0
F: Olenius, Varis (71′ Heinonen), Majander, Korhonen, Pösö, Ahmad (84′ Wahlström), Poskiparta (78′ Ngatcha), Turpeenniemi (68′ Fau), Lampinen, Kamara (88′ Hono), Laine
Kolmannentoista rapsatoivomuksen jälkeen päätin lopulta tarttua kynään – ja heittää sen menemään. Näin bussissa istuskellessa läppärin näppiksen kautta syntyvät kirjaimet ovat kuitenkin kertaluokkaa siistimpiä käsityöhön verrattuna. Kakkosskrabbiksen nostamissa jälkimainingeissa topeliaaninen runosuoni (?) tuntui tilapäisesti ehtyneen, eivätkä reilut kolmesataa muistikortille tallentunutta fotoakaan tehneet urakan aloittamisesta helpompaa – varsinkin kun puolet fotoista on pikaisesti vilkaisten napsittu kohtuullisen ’herkässä mielentilassa’.A Vot, TuTo-voiton (kauden ainoa ottelu, joka on jäänyt toistaiseksi näkemättä – ja jota kaikki paikalla olleet pitivät luonnollisesti kauden hekumallisimpana hetkenä) jälkeen ei tehnyt juurikaan mieli alkaa vielä spekuloimaan karsintapaikkaan johtavilla skenaarioilla. Eihän siltä toisaalta mitenkään voinut välttyäkään, ellei sitten olisi viettänyt viikon rokulia eräkämpällä viestintävälineiden ulottumattomissa. Vihellyksen kaikuessa Keskuskentällä oli siis katsojienkin keskuudessa varsin hyvin tiedossa, että kotijoukkueen karsintapaikka varmistuisi jo tasurilla Kiffeniä vastaan.
Kovin suuria meedion kykyjä ei siis tarvittu siihen, että ennusti Futuran kotikässärin täydellisen uudelleenkirjoituksen ennen Kiffen-ottelua – mistä kertovat myös sarjakaudelle ainutlaatuiset 0-0 -lukemat. Porvoolaisten varovainen taktiikka oli hyvin ymmärrettävissä, kun taas vieraiden odottamaton passiivisuus tuntui samalla jokseenkin käsittämättömältä; ellei sitten karsintojen avaustappio Hongan kakkoselle aiheuttanut kokeneelle Kiffen-ryhmällekin jonkin verran ylimääräistä spennaamista.
Mistään suuresta ja unohtumattomasta ottelusta ei lauantain jälkeen voitu puhua, mutta taktisesti kyseessä oli kuitenkin lähes nappisuoritus Futuralta. Riskitön keskialueen peli ja maltilliset nousut laidoilla tekivät kärkimiesten urakan normaalia työläämmäksi, mutta kunniallahan Amppa ja Samppa postinsa lopulta hoitivat, vaikkei maaleja nähtykään. Alakerran viisikko, Robi-Pete-Jonttu-Dirty-Popa, taas keskittyi varmistuspeliinsä kuin joukko henkisen valmennuksen maistereita – mikään ei ollut lauantaina tuleva rikkomaan koskemattoman Futura-maalin luomousta.
Avausjakson jännittävin tapahtuma oli luultavasti Joonan jo neljännellä minuutilla saama keltainen, sillä toisen kortin hankkimiselle jäi vielä ruhtinaallisesti aikaa. Ja tulihan se kotilappu sieltä lopulta, tosin eri miehelle, kun Jupen näkemys puhtaasta taklauksesta ei osunut yksiin oikeudenjakajan ajatusmaailman kanssa. Maalipaikkojen osalta voi todeta, että koko jakson aikana pallo saatiin vain kahdesti kehikon rajaamalle alueelle – molemmilla kerroilla häkellyttävällä tarkkuudella Kiffen-vahti Muurisen syliin.
Jo toisen jakson alusta alkanut vaihtoruletti johti lopulta siihen, että pelaajamateriaalin vaihtuvuus nousi yli 40 prosentin. Mikään ei kuitenkaan muuttunut taktisen suorittamisen osalta, ellei pelin jäädyttämistä entisestään lasketa mukaan. Oli toki luonnollista, ettei kotijoukkueella ollut mihinkään kiire, mutta ainakin mustapaidoilta olisi odottanut kovaa rynnistystä tässä vaiheessa ottelua – muiltakin kuin Simulan Mikolta, jonka usean kulman putki toisen jakson loppupuolella aiheutti jo hälyttävässä määrin hengenahdistusta.
Stinden viimehetkien irtoaminen varjostajistaan olisi vielä voinut johtaa katastrofiin, mutta oli vain oikeudenmukaista, ettei syksyn Ponnari-matsin noppajalasta löytynyt enää taikavoimia uuteen munkkiin. Minuuttien, MINUUTTIEN, kärsimätön yliajan pelaaminenkin päättyi lopulta, ja häpeämätön ilonpito Kakkoseen nousun johdosta saattoi alkaa. Eikä se ole itse asiassa päättynyt vieläkään. Ensi sunnuntaina Keskuskentälle saapuu kuitenkin vielä kauden finaaliin Hongan kakkonen, joten mikäs sen hienompaa, kuin päättää vuosi kahden Kolmosen terävimpään kärkeen kuuluvan joukkueen keskinäisellä ottelulla – olkoonkin, että panoksena on ’enää’ lähinnä kunnia.
Kuvia – Studio Ollin otokset lähetetty suoraan Seiskaan.