VPS:n jatkopaikka CUP:issa selvin numeroin

Paven pystypainitaidot puntarissa
Paven pystypainitaidot puntarissa

Futura – VPS  1-4 (0-2)

Futura: Olenius, Weckström (61′ Ngatcha), Walker (71′ Särkkälä), Oikkonen (46′ Turpeenniemi), Isosalo, Pösö, Göksil, Majander, Heinonen, Ahmad, Fichera

  • 15′ 0-1 Hahto
  • 23′ 0-2 Kainu
  • 61′ 0-3 Oma maali
  • 68′ 1-3 Ahmad
  • 80′ 1-4 Lindroos

Eipä ollut Futurasta kolmannellakaan kerralla Suomen CUP:issa Veikkausliigajoukkueen kaatajaksi. Loistavissa olosuhteissa kauden ennätysyleisönsä edessä kuudennen kierroksen ottelunsa pelannut porvoolaisryhmä sai tuntumaa pääsarjatasoon väkevässä liigakunnossa porskuttavan VPS:n komennossa. Vastustajaan katsomatta hyökkäysvoittoisen pelin varaan laskeva J. Korhonen ei lähtenyt VPS:ää vastaankaan catenaccio-linjalle, vaikka jo lämmittelyssä saikin jobin postia alakerran kuninkaan, kapteeni Lampisen avauksesta pudottaneiden jalkavaivojen muodossa.

Veikkausliigajoukkueelta ei kestänyt kuin kymmenisen minuuttia hahmottaa avaimet Futuran puolustuslinjan lukkoon. Ja ennen kaikkea – erona Kakkosen vastustajiin – kyseisiä avaimia osattiin myös muutaman kokeilun jälkeen hyödyntää. Vaikka Pösön Artulla olikin omat mahdollisuutensa 1-0 osuman tekemiseen, voi ensimmäisen vartin maalittomia lukemia pitää enimmäkseen kotijoukkueen maalia vartioineen Robin Oleniuksen ansiona. Kaikkiin VPS:n rauhallisesti mutta päättäväisesti rakentamiin tilanteisiin eivät Romu ja puolustajatkaan ehtineet, mutta vieraiden 30 prosenttinen maalipaikkojen hyödyntäminen mahdollisti taukovihellyksen kaikumisen siedettävissä 0-2 lukemissa.

Porvoolaiset olisivat tarvinneet toisen jakson alkuun kavennusmaalin pieneen nirvanaan päästäkseen. Maalipaikkoja ei kuitenkaan siunaantunut kuin VPS:lle, jonka kolmas osuma syntyi tunnin pelin jälkeen kotilasien takaa katsottuna kovin halvalla tavalla. Romulle palautusta tarjonnut Heinosen Paavo sai reppuselkäänsä keltapaidan sen verran huonolla hetkellä ja kovalla voimalla, että palautus painuikin raakana kotimaalin verkkoon. Kukaan tuskin olisi protestoinut vihellystäkään, jos nyt vaihtoehtoisia käyttäytymismalleja halutaan ruveta etsimään.

Kotiyleisön iloksi Futura intoutui takaiskusta huolimatta jatkamaan avausmaalin metsästystä.  Muutaman minuutin rapsahdeltua pelikelloon paikka kavennukselle tulikin, kun Isosalon Ollin painava keskitys VPS-maalin takatolpalle jäi vain hiuksen hienosti Cihan Göksililtä saavuttamatta. Hetki sen jälkeen kaivattu kavennus sitten nähtiin. Sivurajaheitosta pallon saanut Amir Ahmad pujotteli härskisti Liiga-pakkien keskellä ja päästyään parin veivin jälkeen vedolle, pamautti vastustamattomasti Vepsu-maalin vasempaan ylänurkkaan. Ansaitun tuuletuksen jälkeen tuntui siltä, kuin pieni toivonkipinä olisi ruvennut kytemään niin kentällä, vaihtopenkillä kuin katsomossakin.

Vain kaksi minuuttia myöhemmin Ampalle tarjottiin jo Porvoon kunniakansalaisen viittaa ylleen. Nätti seinäpeli Aren kanssa toi tutulle maalintekoalueelle, jonka luokitus muuttui parin askeleen jälkeen jo kymppitonnin paikaksi. Ampan ja yli 500-päisen yleisön pettymykseksi vain pallonmitta jäi erottamaan 2-3 kavennuksesta ja Keskuskentän Kalifin arvonimestä. Futuran etsikkoaika oli näin auttamattomasti ohi, eikä VPS:n aikomuksena ollut enää tiukan mieleipiteiden vaihdon jälkeen tarjota vastaavia lahjoja tämän ottelun aikana.

Andrew Walkerin topparipesti Futurassa päättyi parikymmentä minuuttia ennen loppuvihellystä, kun hyvää pelisilmää osoittanut J. Korhonen juoksutti vuokramiehen korvaajaksi Futuran oman junnun, Särkkälän Juliuksen. Kuten aiemmillakin kerroilla, Julle osoitti olevansa luottamuksen arvoinen, ja saanee toivottavasti roimasti enemmän peliaikaa tulevissa Kakkosen kahinoissakin. Kentän laidalta voi lisäksi surullisena todeta, että yksi pysyvä VMTL kotijoukoissa oli taas tuomiona, kun Räihän Aleksi oli käynyt näyttämässä romuna olevaa jalkaansa lasaretissa. Keppimiehenä ei valitettavasti tällä kaudella enää juuri muuta kuin ojentajiaan pääse treenaamaan.

Vaikka VPS lisäsikin maalisaldoonsa viimeminuuteilla vielä yhden osuman, media-arvoltaan merkittävämpi tapahtuma oli tuossa vaiheessa ottelun seitsemäs pelaajavaihto. Kyseinen tapahtuma oli siinä mielessä erikoinen, että kummallakin joukkueella oli käytettävissä vain kolme pelaajavaihtoa, vaihto tapahtui ilman pelikatkoa väärältä puolelta kenttää, sama mies joka tuli sisään lähti myös ulos, pelaajalla ei ollut sukkien alla säärisuojia – ja jos nyt ihan yksityiskohtiin mennään, kaverilta taisivat lisäksi puuttua niin pelipaita kuin -shortsitkin. Paidattomuudesta johtuen oli vaikea mennä arvailemaan kumman joukkueen neljännestä vaihdosta oli kyse, mutta kyllä noin nopea ja ketterä pelimies olisi ansainnut paikan jo kumman tahansa avauskokoonpanoonkin.