Futura nujersi HIFK:n yliajan rankkarilla

HIFK:n Anton Britschgi Paven käsittelyssä tehoitta vaihtoon
HIFK:n Anton Britschgi Paven käsittelyssä tehoitta vaihtoon

FC Futura – HIFK 3-2 (2-0)

Futura: Pietinen, Ahmad, Enrold (66′ Naskali), Gökcil, Heinonen, Isosalo, Lampinen, Majander, Pösö, Turpeenniemi (70′ Wahlström), Weckström (73′ Leinonen)

  • 30′ 1-0 Ahmad Amir
  • 40′ 2-0 Oma maali
  • 71′ 2-1 Leppälahti Jussi
  • 83′ 2-2 Pyhälä Riku
  • 90′ 3-2 Pösö Arttu

Puhtaasti kesä-heinäkuuta tuijottaen sarjan kärkijoukkueisiin kuulunut Helsingin IFK saapui äänekkääseen tyyliinsä Porvoon Keskuskentälle hakemaan revanssia kevätkauden kirvelevälle 1-2 kotitappiolleen Futuraa vastaan. Vain yhden kahdeksasta edellisestä ottelustaan hävinnyt HIFK kaatui kuitenkin jälleen kerran porvoolaisten maalipörssin kärjestä vankan paikan napanneeseen Pösön Arttuun. Keväällä Aren voitto-osumaa tuuletettiin jo kuusi minuuttia ennen täyttä peliaikaa, kun keskiviikkona siihen tarvittiin vielä vastaava määrä lisäaikaakin.

Edellisen KTP-ottelun tyyliin Keskuskentällä nähtiin varsin kaksijakoinen yhteenotto. Porvoolaiset hallitsivat peliä avausjakson, mutta tarjosivat vastustajalle mahdollisuuden hypätä takaisin kyytiin kahden maalin tappioasemassa. Kun ensimmäisellä kolmevarttisella sai ihastella vahvalla itseluottamuksella palloa siirtelevää ja jokaisesta pallosta loppuun asti taistelevaa kotijoukkuetta, ottelun toinen puolisko kului älytöntä roiskimista ja hätäisiä ratkaisuja puoliääneen itsekseen manaten. Pahimpien kämmien todistamiselta säästyi vain ajoittain kasvoja käsiin hautaamalla.

HIFK:n kärkeen palanneelle ja Warkauden kaadossa kaksi maalia saalistaneelle Anton Britschgille koitos kotikaupungissa tarjosi loistavan paikan esittää osaamistaan. Heinosen Paavon otettua ex. Akilleksen avausjaksolla pihteihinsä punapaidan saavutukset Futura-ottelussa jäivät kuitenkin vaatimattomammiksi kuin Sepi Kumpulaisen tekniikkavinkit flamenco-kitaristeille – tai ainakaan näytteet eivät riittäneet enää pääsylippuun ottelun toiselle jaksolle.

Jo Kotka-matsissa kärjessä loistanut Amppa oli myös helsinkiläisiä vastaan kelpo vireessä. Puolen tunnin yritys palkittiin lopulta avausosumalla, kun keskityksen haltuunoton jälkeen nähtiin nätti ulkosyrjäveto aivan pystyputkea hipoen ohi shortsit kintuissa yllätetyn HIFK-vahdin. Kymmenen minuuttia myöhemmin vieraiden itseluottamus vajosi jo stadin prinssien tasolle, kun Jannen sisäänpäin kiertänyt vapari löysi kahdella IFK-karalla toistamiseen tähtirintojen maaliin.

Tauolla mieleen palautuivat tapahtumat Arto Tolsa Areenalta – eikä syyttä. Samoissa kahden maalin johtolukemissa alkoi taas tuttu perääntyminen ja pallottomien vapauttaminen marssi, taistelu ja liikuntakoulutuksesta. Porvoolaisten pallonhaluaminen oli nollassa – ja miksei olisi ollut, kun pallollisen raukan ainoa vaihtoehto oli toimittaa kuula haupitsin tavoin lentoradalle yläkulmilla: f(x) = -ax²+b. No, stadilaisethan toki tarjosivat, mitä Porvoosta tilattiin ja mättivät kotijoukkueen kauhuksi kaksi osumaa reilussa kymmenessä minuutissa. Tasatilanteessa kymmenen minuuttia ennen päätösvihellystä ei tuollainen hartialukko tietenkään enää aukea, joten valmentaja Korhosen ohjeet tähtäsivät tappioiden minimoimiseen ja ainakin tasuripisteen varmistamiseen.

Kun Are sitten sai loppusekunneilla haltuunsa pystysyötön vierasboksin tuntumassa, kohtuullisen äänekkäitä komentoja etenemissuunnasta kohti kulmalippua ei voinut olla kuulematta. J. Korhosen ja A. Ruuhosen – kuin myös HIFK:n P. Standertskjöld-Nordenstamin yllätykseksi Are heitti kuitenkin rytmiä vaihtaen kohti maalia päästen nokikkain vierasvahdin kanssa. Laukaus jäi sutaisuksi aiemmin mainitun P. S-N:n liu’uttua takaa Aren tukijalalle, joten oikeudenjakaja pääsi jakamaan oikeutta – tällä kertaa pilkun muodossa. Aren vuorenvarma pommi yläpesään päätti käytännössä ottelun ja toi kuin toikin kaikki kolme pistettä Porvooseen.

Ottelun jälkeen käydystä kehityskeskustelusta ei kuitenkaan tyytyväisiä naamoja ollut bongattavissa, niin umpisurkea toinen jakso nähtiin Keskuskentällä. Onhan se myönnettävä, että tästä ottelusta olisi aivan yhtä suurella todennäköisyydellä voinut lähteä kotiin mietiskelemään syntyjä syviä ilman lisäpisteitäkin. Sunnuntaina jatketaan joka tapauksessa taas kotiottelulla, kun on Laajasalon Palloseuran vuoro tulla hakemaan hyvitystä kevään kotitappiolleen. Syyskierroksen kahden voiton avauksen ei kuitenkaan luulisi aiheuttavan ainakaan turhaa spennaamista runsaslukuisen kotiyleisön edessä.