Vinin tupla pelasti minimipisteen LPS:ltä

Vini taas kerran päätä korkeammalla muita

Vini taas kerran päätä korkeammalla muita

FC Futura – LPS 2-2 (1-2)

Futura: Pietinen, Ahmad, Britschgi, Eerola, Enrold (75′ Reiman), Frasson, Göksil (38′ Salo), Heinonen, Lampinen, Oikkonen, Varis (60′ Majander) (Penkillä: Pellikka, Pösö, Uuttana)

  • 24′ 0-1 Saukkonen Niko
  • 35′ 0-2 Viheriäranta Tero
  • 37′ 1-2 Frasson Vinicius
  • 51′ 2-2 Frasson Vinicius

Niin siinä sitten kävi, että LPS jäi tällä kaudella upottamatta. Vihreiden fyysiseen peliin ei tuntunut löytyvän lääkettä koko kaudella, vaikka viimeisin kohtaaminen Porvoossa johtikin lopulta ristiriitaisissa fiiliksissä pistejakoon.

Syytettäköön nyt sitten vaikka lämpötilaa, kosteutta ja rikinkatkuista savusumua, mutta ottelun avausjakso oli kyllä erittäin vahva kandidaatti kotijoukkueen kauden pohjanoteeraukselle. Paria syöttöä enempää ei meinattu omille saada peräkkäin, eikä niillä muutamalla valonpilkahduksen hetkelläkään ollut sitten selvillä mikä on kentällä jöpöttävien maalipuiden funktio.

Reilun puolen tunnin tahkoamisen jälkeen LPS oli siirtynyt jo kahden maalin johtoon, eikä kentän laidalla voinut estää kevään Laajasalon ottelun mustia muistikuvia hivuttautumasta mieleen. Karkeita mokia ja huonoa joukkuepuolustamista porvoolaisilta, mutta onneksi helle oli hyydyttänyt jossain määrin myös vastustajan ajatustoimintaa. Jos Batman ja Robin Vini ja Joona olisivat jättäneet kavennuksen järkkäämättä ennen taukovihellystä, pisteet olisivat saletisti karanneet taas kerran saarelaisille.

Toinen jakso oli kotijoukkueeltakin jo siinä määrin kohtuullista yrittämistä, että enempi kritisointi olisi puhdasta liioittelua. Dynaamisen kaksikon veistettyä toisen identtisen osumansa LPS-verkkoon heti toisen jakson alussa elämä alkoi näyttää jo huomattavasti valoisammalta — vaikka mustia pilviä alkoikin kertyä taivaalle ilmatieteenlaitoksen ennustetta noudattaen. Mikon ja kenttäpelaajien paraatipelastukset omalta maaliviivalta sekä kovalla tsempillä luodut tekopaikat toisessa päässä vuorottelivat dramaattisesti, mutta suurimmat tunteenpurkaukset saattoi lopulta säästää tuleviin kahinoihin.

Kun Cihan siirtyi osumaa saaneena tennari jäissä pukukopin puolelle, Futuran ryhmityksen keskustaan kirmasi kauden avaukseensa polvivammasta hiljalleen toipuva Salon Tomi. Pitkä pelaamattomuus näkyi ajoituksissa, mutta taistelumieliala oli tuttua Tokea. Fataaleimmat karikot tuli onneksi kierrettyä, sillä loppukauden kahinoissa tarvitaan vielä jokaisen valkopaidan maksimaalista työsuoritusta.

Ampan viimeisen minuutin voitto-osuman kuivuttua täysin käsittämättömästi vihreäpaitaiseen blokkaajaan LPS-maaliviivalla tasuri tuntui järkyttävältä vääryydeltä, mutta aiempia pelitilanteita mielessään kelattuaan yksinkin piste alkoi kääntyä hiljalleen tyydyttävän puolelle. Kun sarjatilanne kiristyy entisestään, alkaa hiljalleen näyttää siltä, ettei edes viimevuotisilla pisteillä ole jakoa putoamistaistelussa. Tulevan sunnuntain Vantaa-matsin tärkeyttä lieneekin turha tässä vaiheessa korostaa.

LPS-ottelun pallopoikina toiminutta Futuran P01-joukkuetta on syytä kiittää pelin jälkeen näin toimittajan ominaisuudessa erikseen. Pohjoispäädyn maalin takana palloja hakenut kaveri kiersi huomaavaisesti aina fotoja napsineen selän takaa, mitä ei kovin usein ole kauden otteluissa tapahtunut. Yleensähän systeemi toimii kotijoukkueen vaihtopenkin sunnuntaina antaman mallin mukaan, eli parhaimmat lämmöt löytyy täsmälleen kameran linssin edestä, ja maalitilanteet jäädään seuraamaan niin, että pahaisen kuvaajan muistikortille tallentuu tiukan paikan tullen kavalkadi erimuotoisia kotihanureita. Tsot, tsot.