FC Futura – FC Kiffen 1-1 (0-1)
Futura: Pietinen, Ahmad, Eerola, Enrold (74′ Turpeenniemi), Frasson, Lampinen, Majander, Määttä (63′ Göksil), Isosalo, Oikkonen (74′ Britschgi), Pösö – Penkillä: Backman, Pellikka, Peltonen
- 19′ 0-1 Mutasim Bayati
- 90′ 1-1 Vinicius Frasson
Aiempien Kiffen-kahinoiden kokemuksilla oli jo etukäteen selvää, että vieraita ei missään nimessä saa päästää tekemään ottelun avausosumaa. Kurinalaisesti koko joukkueen voimin puolustavaa Kiffeniä kun on melkoisen vaikeata kammeta kuljettajan paikalta, jos sen kerran on ohjaksiin päästänyt. Kun pelätty takaisku sitten konkretisoitui, porvoolaisten tappiottoman kotiputken pelastajaksi tarvittiin pelimiestä Joga Boniton maasta.
Vaan kukapa sen tietäisi paremmin kuin Vini – siis sen, mitä tarvitaan kapuloiden iskemiseksi Kiffen-rattaisiin. Kauden 2010 vastaavassa ottelussa Vinin 86. minuutin osumalla lunastettiin kolme kotipistettä; tänä vuonna 90. minuutin osumalla voitto-osuudeksi jäi vain tasuripiste, mutta tappiolta välttyminen varsinaisen peliajan ollessa jo täysi tuntui käytännössä puolikkaalta voitolta.
Kiffenin alakerran keskusta (Ulvila & Sanden?) pelasi kautta ottelun pelottavan varmasti sekä jalalla että päällä, ja kun tukena olivat hyvin liikkuneet laitapakit sekä pari puolustavaa keskikenttäpelaajaa, mustaan munalukkoon ei tuntunut löytyvän avaimia, ei sitten millään. Kotijoukkueen pelinrakentelusta ei löytynyt moitteen sijaa, lukuunottamatta muutamaa satunnaista vastustajan jalkaan tarjottua namupassia. Yhdestä näistä vieraat kuitenkin avasivat maalitilinsä, kun nopea Mutasim Bayati karkasi kesken porvoolaispallottelun läpiajoon ja maalintekoon.
Ottelun tilastot kertovat karua kieltä: maalintekoyritykset kokonaisuudessaan Futuralle 21-2. Erona kuitenkin se, että Kiffenin kaksi yritystä olivat molemmat todellisia maalipaikkoja, joista toinen siis vietiin reppuun asti. Porvoolaisten maalintekoyrityksistä todelliset maalipaikat voi laskea kahden käden sormilla – ja niistäkin tulostaululle saatiin vain yksi. Kautta ottelun kenttätapahtumia hallinnut porvoolaisryhmä rakentaa kyllä peliä näyttävästi ja luo periaatteessa riittävästi maalipaikkojakin, mutta osumia ei juuri päästä tuulettamaan. Tätä nyt ei sinänsä voi pitää uutisena, jos on nähnyt Porvoon ylpeyden otteluita kuluvalla kaudella.
Tasoitusosuman rakentaminen alkoi viimeistään Valmentaja J. Korhosen rohkeasta vedosta varttitunti ennen loppuvihellystä. Alakerran Jonin korvaaminen Antonilla toi lisää voimaa mustapaitojen boksissa käytyyn rymistelyyn, ja kun Dannekin otti osavastuuta hyökkäyspäässä, näytti välillä siltä, kuin Futura olisi pelannut kuudella kärjellä. Taktiikan onnistumisen edellytyksenä oli kuitenkin käytännössä toppareiksi pudonneiden Ollin ja Nicon suvereenit otteet vierailla pelipaikoilla. Avausjakson MM-tason pikakiituri Bayati ei Nicon vierellä enää näyttänytkään kuin korkeintaan piirisarjan B-finalistilta. Ehkä Nicoa voisi kokeilla jatkossakin tällä pelipaikalla?
Parasta ottelussa oli kotijoukkuueen osalta epäilemättä katsomoon asti astittavissa ollut usko omaan tekemiseen. Viimeisellä minuutilla tehty tasoitusosuma ei estänyt uskomasta voitto-osumankaan mahdollisuuteen, joten lisäminuutit käytettiin puristamalla vastustajan alakerrasta viimeisetkin mehut hyväkuntoiselle Keskuskentän nurmelle. Hurmostilassa, etten sanoisi nirvanassa, jopa haltuunotto hihalla saattoi tuntua täysin oikeutetulta. Erotuomarikin olisi ehkä ollut valmis hyväksymään Jumalan käden, mutta ei ainakaan tällä kerralla Cihanin kättä. (Kyllä Cihan, siinä on pienen pieni ero.)
Loppuvihellyksen kaikuessa oli siis tyytyminen tasapeliin ja yhteen sarjapisteeseen, mutta kuten sanottua, peliesitys ei hävennyt viime vuoden kakkosta vastaan pätkääkään. Sunnuntaina porvoolaiset kruisailevat sitten Lahteen ja Kisapuistoon, missä Kyykkä jo punoo juoniaan porvoolaisten voittamiseksi. Vinin maaliputken näin avauduttua, varovainen arvaus lopputuloksesta on 3-1 Futuralle ja Vinski heittää kaksi näyttävää nyyttiä.
FC Futura 