Tasuripiste kärkiryhmältä kypsällä esityksellä

Son laidalla Kakkosen kärkiryhmän vauhdissa

Son laidallaan Kakkosen kärjen vauhdissa

Futura – HIFK 0-0 (0-0)

Futura: Marzuoli, Majander, Isosalo, Pösö (84′ Britschgi), Apriamashvili, Feras, Oikkonen, Göksil, Lampinen, Eerola (69′ Aardemäe), Pham (77′ Kuusela) – Penkillä: Aypek, Särkkälä, Saario

Karvan verran päälle kolme vuotta sitten pelattiin Keskuskentällä edellinen Futuran Kakkosessa isännöimä HIFK-taisto. Tuolloin kentältä roudattiin hieman ennen taukovihellystä yhteentörmäyksen jäljiltä pari vieraiden pelimiestä ambulanssiin. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, virka-ajoneuvon kyytiä tarjottiin jo hyvissä ajoin ennen alkuvihellystä – parille punapaitoja fanittaneelle anarkistin tyngälle.

Stadin Kingien näyttävä marssi jokirannasta Keskuskentälle ja taukoamaton chantti ottelun aikana ovat upea vaihtoehto härmäläiselle jurotuskulttuurille – hei, pienellä biisilistan filtteröinnillä ja pahimpien seriffimagneettien lemppaamisella Kingien fiilistelyä joutuisi varmaan jo pienesti kadehtimaan. Nykyisellään efekti on kuitenkin toinen, kun isäntäparka joutuu aina kaivamaan kuvettaan parin vierailevan valon lapsen väsyneiden stunttien takia.

Kolme vuotta sitten Futura vei Keskuskentän kohtaamisen Dannen avausminuuttien osumalla 1-0. Tällä kerralla maaleja mätettiin yksi vähemmän, joten maalittomaan tasuriin oli taipuminen molemmissa leireissä. Maalittomuus ei ollut sunnuntaina kuitenkaan merkki tylsyyden multihuipentumasta, sillä näyttäviä suorituksia ja kiihkeää yritystä tarjoiltiin Keskuskentän vajaalle 800 katsojalle ihan kiitettävään tahtiin.

Keravan mahalaskun jälkeen Futuran avaukseen palanneet keskikentän torpedot Cihan ja Teme väänsivät punamustien kanssa kelpo iltapuhteen, eikä neljän alakertaan palanneella kotiryhmällä ollut merkittäviä ongelmia liukkaiden stadilaisten vauhdin poisotossa. Pari puolin ja toisin nappiin ajoitettua pystypalloa loivat tilanteita kassareiden tonteille, mutta sekä Fefe että tähtirintojen E. Terävä joutuivat kerta toisensa jälkeen toteamaan vastustajan veräjänvartijan superioriteetin.

Pahimmilla prässin hetkillä olisi omiltaan kaivannut hieman enemmän rohkeutta pallon kanssa, mutta kun näillä asetuksilla vältettiin kuitenkin jotakuinkin täydellisesti kirveen kiveeniskut, niin olkoon. Lohkokärjen kohtaamisesta huolimatta mukavasti peliaikaa lunastaneet junnukaartilaiset saivat otteillaan uskomaan porvoolaiseen futikseen myös tulevaisuudessa, ja erityisesti sille osastolle voineekin tarjota elämänohjeeksi: ”Mitä hilummat minuutit sitä eeppisempi hööki”.

Porvoolaista maalivahtipeliä on tullut jo kehuttua, mutta jatketaan siitä mihin jäätiin. Alen nappisuoritukset sinivalkoisten viimeisenä lukkona hilaavat tällä hetkellä koko ryhmää mukaan nollanpitotalkoisiin – Dannen toisen jakson seivi maaliviivalta hyvänä esimerkkinä. Niin hyvä kuin veikkauspisteitä rohmunnut Ale maalipuiden välissä onkin, niin ne kaariavaukset heittämällä keskikentälle… Alessandro, devi smettere di lanciare la palla :-/

Kun päätösvihellys lopulta sulki kohteen, aidoimmat hymyt löytyivät kotiosaston puolelta – oli tasurille laitettu pänäkkää tai ei. Tuskin vieraspiste HIFK:llekaan mikään todellinen katastrofi oli, mutta tuohan se hieman lisää jännitettä sarjan kärkimittelöihin jatkossa. Kaiken kaikkiaan kelpo performanssia niin futaajilta kuin puitteista vastanneilta toimihenkilöiltäkin oli siis tarjolla. Tuomarismiesten lisäraportti ja siitä seurannut tilivelvollisuus Palloliitolle tosin tarjosivat vielä pariksi lisäpäiväksi tarpeetonta, joskin jossain määrin odotettua lisäpuuhaa edarin johtohemmoille.